Avio-oikeus tarkoittaa puolison oikeutta toisen omaisuuteen avioliiton päättyessä. Jos kumpikaan ei ole rajannut omaisuuttaan avioehdolla avio-oikeuden ulkopuolelle, kaikki omaisuus jaetaan tasan. Myös testamentti, jolla puoliso on saanut omaisuutta esimerkiksi vanhemmiltaan, voi sisältää avio-oikeuden pois sulkevan määräyksen. Tällöin perintönä saatu omaisuus ei kuulu avio-oikeuden piiriin, ellei puoliso ole nimenomaisesti tällaista määräystä antanut.

Kun avio-oikeuden alainen omaisuus on laskettu yhteen ja jaettu puoliksi, nähdään se, kumman puolison on annettava toiselle omaisuutta, jotta lopputulos menee tasan. Tätä määrää kutsutaan tasingoksi.

Tasinko on siis se rahamäärä, jonka varakkaampi puoliso joutuu maksamaan toiselle puoliskolle, jotta lopputulos on tasapuolinen. Esimerkiksi, jos toisella on omaisuutta 200 000 euroa ja toisella 50 000 euroa, 75.000 euron tasingon maksamisen jälkeen molempien omaisuus olisi lopulta 125 000 euroa.

On syytä huomata, että puolisot pitävät omissa nimissään olevan omaisuutensa lähtökohtaisesti itsellään, eikä omaisuuseriä siirretä puolisolta toiselle. Tasinko on ainoa puolisolta toiselle siirtyvä omaisuuserä.

Toki yleistä on se, että muidenkin omaisuuserien omistus vaihtuu, koska harvemmin eronneet puolisot haluavat jatkaa yhteisen omaisuuden yhteisomistajina.

Entä jos avioehto on laadittu?

Avioehto voi rajata kaiken tai osan omaisuudesta avio-oikeuden ulkopuolelle. Se voi määrittää esimerkiksi, että kesämökki tai yritys jää vain toisen puolison omaisuudeksi. Riitatilanteissa avioehto usein selkeyttää omaisuuden jakoa, mutta huonosti laadittu tai tulkinnanvarainen avioehto voi myös aiheuttaa erimielisyyksiä.

Siksi on tärkeää, että avioehto on juridisesti pätevä, selkeä ja molempien osapuolten ymmärtämä. Jos avioehto on tulkinnanvarainen, voidaan joutua turvautumaan oikeusprosessiin tai pesänjakajan hakemiseen tilanteen selventämiseksi.