Päätösvalta lapsen asioissa

Huoltajuus ei tarkoita sitä, kumman luona lapsi asuu tai kuinka usein toinen vanhempi saa tavata häntä. Kyse on päätösvallasta lapsen asioissa – kuten koulutuksessa, terveydessä ja muissa merkittävissä valinnoissa. Yhteishuoltajuus ja yksinhuoltajuus eroavat toisistaan nimenomaan tässä päätöksenteon näkökulmassa, ei siinä, kuka vanhemmista on läsnä arjessa useammin.

Mitä huoltajuusmuodot merkitsevät käytännössä?

Yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, että molemmilla vanhemmilla on yhtäläinen oikeus osallistua lasta koskevien tärkeiden päätösten tekemiseen. Vaikka lapsi asuisi vain toisen vanhemman luona, tämä ei tarkoita, että huoltajuus olisi yksin hänen vastuullaan. Yksinhuoltajuus puolestaan antaa oikeuden tehdä nämä päätökset yksin, mutta ei automaattisesti poista toisen vanhemman tapaamisoikeutta tai vastuuta lapsen elatuksesta.

Jos vanhempien yhteistyö ei toimi tai jos toinen vanhempi estää päätöksentekoa tai aiheuttaa lapselle haittaa, voidaan päätyä hakemaan yksinhuoltajuutta. Tällöin arvioidaan huolellisesti, onko yksinhuoltajuus lapsen edun mukaista. Päätös ei synny kevyin perustein, vaan siihen tarvitaan vahvaa näyttöä ja usein myös viranomaisselvityksiä.

Kuka päättää lapsen asioista

Huoltajuuden muoto vaikuttaa suoraan siihen, kuka päättää lapsen asioista. Riitatilanteissa lakimies voi auttaa arvioimaan, onko yksinhuoltajuus perusteltu ja miten asiaa tulisi edistää siten, että lapsen etu säilyy tärkeimpänä ohjenuorana.

Lue lisää aiheesta:
Kun vanhemmat eivät pääse sopuun lapsen asumisesta – Asumisriita
Mitä huoltajuusriita tarkoittaa ja milloin siihen tarvitaan lakimies?